Kampanjointi päättyy vihdoin, ja kansa ryntää uurnille — ne jotka eivät ole ennakkoäänestäneet. Itse asiassa tällä kertaa ennakkoäänten määrä taitaa nousta historiallisen korkeaksi, kenties äänestysprosenttikin nousee kunnolla pitkästä aikaa kunnioitettaviin kansanvaltaisiin lukemiin. Kiitos tästä uusille ahkerille puolueille mutta myös rehellisesti Perussuomalaisille: vaikka en tavoitteitanne kannatakaan, niin ilmeisesti teillä on tärkeä paikka Suomen politiikassa. On hyvä että kaikille ihmisille löytyy kanava edustuksellisessa demokratiassa.
Svenska folkpartiet, Ruotsalainen kansanpuolue on yhtä "kansanpuolue" kuin Pohjois-Korean demokraattinen kansantasavalta on "kansantasavalta". Alkup. ruotsink. nimestään huolimatta en ole koskaan kuullut puolueen soittavan kansanmusiikkia. Koko nimi on "Svenska folkpartiet i Finland", erotuksena sellaisista sisarpuolueista kuten "Svenska folkpartiet i Sverige" sekä "Svenska folkpartiet i månen".
Mikä se on?
On yhä vähemmän ja vähemmän aikaa bloggailla, kun h-hetki lähestyy. Käyn kuitenkin tasapuolisuuden vuoksi loputkin puolueet läpi, vaikka kiireelläkin.
Harri Kivistöä voi äänestää ainoastaan Pirkanmaalla. Tämä vaalijärjestelmän epäkohta ei ole kovinkaan pian korjautumassa, joten autan asiaa ilmoittamalla jokaisesta vaalipiiristä ehdokkaan, jota voisin hyvällä omallatunnolla itse äänestää .
Piraattipuoluetta voi äänestäen tukea miltei joka vaalipiirissä, ja niissäkin vaalipiireissä, joissa piraatteja ei ole ehdolla, on ehdokkaita joita voin suositella. Pirkanmaa ei luonnollisesti ole listalla — täällä äänestät toki minua :).
On taas hetki aikaa, joten jatketaan puolueiden selaamista. Lähtökohtaisesti jokaisesta puolueesta löytyy painavia syitä, jotka aiheuttavat merkittävää uskottavuuskatoa. Uskottavuus on suhteellista, ja yritänkin näissä kirjoituksissa tarkastella asioita edes jossain määrin puolueiden kannattajien näkökulmasta. Yleensä tämä näkyy siinä että vertaan esimerkiksi virallisia kantoja ehdokkaiden näkemyksiin tai käytännön toimiin.
Tämä on tähänastisista dissauksista kaikkein vaikein. Pyrin tasapuolisuuteen, ja käyn läpi kaikki puolueet, mutta nyt Keskustan kohdalla pää on ollut tyhjänä. Voiko uskottavuuden menettää, jos sellaista ei koskaan ole ollutkaan?
Dissaaminen jatkuu, tällä kertaa käyn Vasemmiston kimppuun. Muistutan taas aluksi että tässäkin puolueessa on ainakin muutama ehdokas, jota itse pidän mielipiteiltään varsin järkevinä. Ajattelen itse suhteellisen vasemmallisesti, joten näkökulma ei tällä kertaa ole niin vieras. Pyrin kuitenkin tasapuolisuuteen, ja se on hyvin haasteellista. Ojentakaa tarpeen mukaan.
On aika dissaussarjan kolmannen osan, jossa otan käsittelyyni Kansallisen Kokoomuksen. Tämä osa saattaa tuntua lähes loanheitolta, mikä ei sinänsä ole mukavaa, mutta esille nostamani seikat ovat relevantteja puolueen politiikan kannalta. Pahoittelen enemmänkin sitä, ettei tämä kirjoitus ole pituudesta huolimatta aiheen suhteen riittävän kattava. En tutkinut asioita tarkemmin useammasta vaalikoneesta ja lähteestä. Kyseessä on ajan puute ja materiaalin paljous. Vain pintaa ehtii raapaista, koska Kokoomuksen poliittista uskottavuutta nakertava aineisto suorastaan tulvii päälle.
Aloitin eilen sarjan, jossa tarkoituksena on yksitellen kertoa, mikä
tai ketkä ovat vieneet minun silmissäni minkäkin puolueen uskottavuuden.
Ensimmäisessä osassa otin käsittelyyn Vihreät; keskityin lähinnä
nettisensuuriin ja tekijänoikeusasioihin, koska näissä puolueen
politiikka ja mielikuvat siitä ovat erityisen räikeässä ristiriidassa.
Nyt jatkan Perussuomalaisilla.
On aika dissata, on aika rakentaa siltoja — nyt on dissauksen vuoro.
Eikös se ole vaalien ideakin? Pyrin tasapuolisuuteen, joten jokainen saa
osansa vuorollaan.
Joskus kuulee ihmisiltä, miten yksi tai toinen ehdokas on sanomisillaan vienyt uskottavuuden joltain puolueelta. Usein kyse on pienemmästä puolueesta, koska ihmisen on helpompi yleistää yksittäistapaus koko ryhmään, kun kyse on itselle suhteellisen vieraasta joukosta. Kyse on myös sovinnaisuudesta.