Spargendi lapides Harri Kivistö eduskuntaan

Hieno kampanja, Hermanni!

  • Herman Cain
    Herman Cain

Vaikka median mielestä presidentinvaali 2012 (ja ainakin yksi vaalikampanja) alkoi jo lähes kuusi vuotta sitten, varsinaiset kampanjat ovat tuskin ehtineet vielä käynnistyä. Minusta tämänkertaiset vaalit ovat olleet kaikin puolin mielenkiinnottomia tähän mennessä, ja sen vuoksi olen joutunut kohdistamaan mielenkiintoni Amerikan ihmemaahan, jossa käydään vasta vuoden 2012 presidentinvaalien esivaaleja, mutta jossa on riittänyt komediaa, draamaa ja kaikenlaista poliittista viihdettä miltei joka päivälle yllin kyllin.

Republikaanit pyrkivät lyömään istuvan presidentin, demokraatin Barack Obaman, ja etsivät innokkaasti sopivaa ehdokasta tähän tehtävään. Valinta on vaikea.

Esivaaliäänestäjät ovat erityisen konservatiivisia ja puolueideologialle uskollisia, minkä vuoksi esivaalivoittajan on kyettävä näyttäytymään sekä vakuuttavana talouskonservatiivina että voimakkaana arvokonservatiivina. Sen sijaan itse varsinaisissa vaaleissa molempien puolueiden on kyettävä voittamaan keskustan äänet, mikä taas tarkoittaa, että republikaaniehdokkaan on sitten näyttäydyttävä jokseenkin maltillisena sekä talous- että arvokysymyksissä. Republikaanipuolue on viime vuosina siirtynyt voimakkaasti "takaoikealle" erityisesti teekutsuliikkeen johdattamana, minkä vuoksi nyt esivaaliäänestäjät hakevat erityisen voimakasta konservatiivista johtajaa.

Tällä hetkellä johtoon on ilmeisesti siirtynyt Herman Cain, useimpia muita varteenotettavia kisaajia tuoreempi kandidaatti. Cain on suuren pitsaketjun toimitusjohtaja ja häntä pidetään kyvykkäänä liikemiehenä.

Cain on karismaattinen, sympaattinen, sanavalmis, hauska ja, no, musta, mikä tietyllä tapaa nostaa pisteitä, koska esimerkiksi teekutsuliikettä syytetään kaiken aikaa rasistiseksi ja demografisesti yksipuoliseksi. Olen tässä kohtaa erityisen epävarma, mutta voi hyvin olla, että merkittävä osa syvän Etelän äänestäjistä ei edelleenkään mielellään äänestä afrikanamerikkalaista presidentiksi; voi olla, että tällä ei ole mitään käytännön merkitystä Obaman ollessa presidenttinä.

Kun tämä politiikan nouseva tähti nousi ennakkosuosikki Mitt Romneyn rinnalle, alkoi huipulla tuulla ja kovaa. Oli kyse sitten Cainin 9-9-9-verosuunnitelmasta, abortista, ulkopolitiikasta, Palestiinasta tai vaikka terrorismin vastaisesta sodasta, mies on kävellyt miinasta miinaan. Silti hän jatkaa urhoollisesti.

Ongelmana on, että Cain on täysin uuno päivänpolitiikan suhteen. Häneltä kysyttiin haastattelussa Palestiinan kiistaan liittyvästä konseptista, ja koska hän ei tuntenut konseptia lainkaan, hän vastasi konservatiivisesti täysin väärin (siis Israel-vastaisesti), ja mainoskatkon jälkeen korjasi vastauksensa muotoon "ihan vain miten Israel haluaa". Toisessa haastattelussa hän vastasi, että presidenttinä neuvottelisi Al-Qaidan kanssa, ja monen hyvin hankalan vastauksen jälkeen lopulta joutui pyörtämään puheensa ja toteamaan, että terroristien kanssa ei neuvotella. Cain jopa laski leikkiä huonoista ulkopolitiikan tiedoistaan kutsumalla itselleen tuntemattomia Aasian maita "Ubeki-beki-beki-bekistanstaneiksi". (tästä tulee mieleen imperialistisen Britannian ulkoministeri David Lloyd George, jonka kerrotaan katsellessaan tyynenmeren karttaa ja todenneen vasta tajunneensa, että Uusi-Seelantihan on Australian vieressä!)

Abortista Cain sanoi että Abortin pitää olla laiton, mutta että naisen on saatava päättää. Ilmeisesti sitten lopulta selitys meni niin, että perhe voi itse päättää rikkoako lakia vai ei. Kun vertaa tällaisia poliittisia sankareita Suomen tylsiin, asiallisiin hahmoihin, ei ole lainkaan ihme että poliittinen satiiri on täällä kuolinkoreissa ja lätäkön toisella puolella huipulla.

Kaikki tämä voidaan sysätä varsin nopeasti syrjään, mikäli Cain näyttää saavan tarvittavan kannatuksen voittaakseen esivaalit. Suuren rahan kampanjoilla peitetään vanhat virheet ja nostetaan esiin uusia ja ehdokkaan kannalta suotuisia puheenaiheita. Tässä on kuitenkin valtava ongelma: Herman Cainin kampanjaa ei tunnu oikein olevan olemassa.

Ihmiset eivät tiedä mihin ottaa yhteyttä, selkeää organisaatiota ei löydy mistään. Cain rientää tilaisuudesta toiseen ja paistattelee konservatiivisen median, kuten Fox Newsin, parrasvaloissa karismoineen, mutta loppujen lopuksi mediassa pyöriminen on vain yksi osa vaalikampanjoita.

Näyttää pahasti, että koko vaalikampanjan tarkoitus on, Donald Trumpin ja Sarah Palinkin tavoin, rahastaa: myydä kirjoja, saada rahaa puheista sekä mainostaa omia firmoja ja brändejä. Yksi tärkeä kampanjarahoituksen menoerä on ollut, uskokaa tai älkää, Cainin omat kirjat. Yksinkertaista mutta nerokasta.

Mitä kertoisikaan Republikaanipuolueen tilasta, että johtava kandidaatti ei edes ottaisi tosissaan? Kiinnostavaa nähdä miten tilanne edistyy. Kenties Cain putoaa näillä hetkillä, kuten monet muut ovat pudonneet yksi toisensa jälkeen.  Tai kenties nämä myrskyt eivät onnistu kaatamaan miestä, vaan vasta muutaman kuukauden päästä voimme todeta: hienosti trollattu, Hermanni.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americana/herman-... Suomen kuvalehden blogeissa samasta aiheesta varsin samanhenkisesti :)

Käyttäjän jou kuva
Juhani Slim

Toivottavasti Ron Paul voittaa esivaalit ja pääsee ottamaan erää Obamaa vastaan. Hän on ylivoimaisesti suoraselkäisin ja älykkäin politikko mihin olen koskaan törmännyt. Ikävä kyllä valtamedia rapakon takana tahallaan jättää Paulin syrjään, gallup tuloksista sekä varainkeäyksestä huolimatta. Paul on ainoa ehdokas joka on selkäesti sotaa vastaan, mutta silti hän onnistui keräämään eniten rahaa armeijaan liityviltä tahoilta. Netissä Paul on suurin, mutta saa nähdä mihin asti se riittää.

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

Näyttää pahasti siltä, ettei Ron Paulin kannatus riitä tälläkään kertaa loppuun asti. Esivaaliäänestäjät ovat erityisen konservatiivista sakkia, ja Ron Paulin libertarismi on suurimmalle osalle heistä vieras ja pelottava doktriini. Heidän on vaikea kuvitella maailmaa, jossa isänmaan armeija ei ole ympäri maapalloa taistelemassa pahuutta vastaan, vaikka moni heistä onkin valmis uskomaan vapauteen mitä tulee veroihin ja valtion sääntelyyn.

Niin, ja huumehia republikaanit eivät hyväksy, eivät laillista, eivät taivu. Tässä aisassa rationaalinen lähestymistapa on tehoton.

Selkeästi Paul on ehdokkaista johdonmukaisin ja aidoin, ja todennäköisesti hän olisi pahimmassakin tapauksessa pienin katastrofi muihin kandidaatteihin verrattuna. Presidentillä on hurjasti valtaa sotien lopettamiseksi, myös esimerkiksi huumesodan, mutta budjetin leikkausyritykset saattavat jäädä kongressin juoksuhautoihin jumiin. Eli pelot sosiaaliturvan tuhoutumisesta mikäli Paulista tulee presidentti ovat varmaankin turhia; joskin kehitys tällä saralla loppuisi varmasti.

Lyhyesti: kyllä, haluaisin nähdä Paulin kisaamassa Obamaa vastaan. Se olisi niin monessa mielessä mahtavaa seurattavaa.

Toimituksen poiminnat