Tänään tehdään historiaa!

Kampanjointi päättyy vihdoin, ja kansa ryntää uurnille — ne jotka eivät ole ennakkoäänestäneet. Itse asiassa tällä kertaa ennakkoäänten määrä taitaa nousta historiallisen korkeaksi, kenties äänestysprosenttikin nousee kunnolla pitkästä aikaa kunnioitettaviin kansanvaltaisiin lukemiin. Kiitos tästä uusille ahkerille puolueille mutta myös rehellisesti Perussuomalaisille: vaikka en tavoitteitanne kannatakaan, niin ilmeisesti teillä on tärkeä paikka Suomen politiikassa. On hyvä että kaikille ihmisille löytyy kanava edustuksellisessa demokratiassa.

Kampanjointi on ollut kiivasta, raskasta, kiireistä, mutta myös palkitsevaa. Työtä on tehty hartiavoimin. Varmasti parhaana esimerkkinä puheenjohtaja Pasi Palmulehto rakensi Helsinkiin vaalimökin (jota aktiivit sitten viimeistelivät ja koristelivat) ja työsti vaalijulisteiden taustalevyt ympäri Suomeen. Puheenjohtajan rinnalla piraatit ovat kaikkialla tehneet kunnioitettavan urakan jakamalla tietoa puolueesta, liisteröimällä vaalijulisteita ja viemällä aina uusia revittyjen tilalle, edustamalla vaalimökeissä sekä kaikenlaisissa tilaisuuksissa ja niin edelleen.

Tuskin olen ainoa, jota vaalityö on jo alkanut uuvuttaa.

Nyt on äänestäjän vuoro. Kaikki sanottava on sanottu, ja argumentit ovat pöydällä. Moni on jo aloittanut, ja tietenkin äänestäminen on muutakin kuin numeron kirjoittamista paperilapulle: se on sitä että paneudutaan asioihin, vertaillaan puolueita ja ehdokkaita, käytetään vaalikoneita, otetaan yhteyttä ehdokkaisiin tai näiden tukiryhmiin, katsotaan vaalipaneeleita, keskustellaan tuttavien kanssa poliittisista kysymyksistä ja pohdiskellaan ankarasti, mikä puolue ja mikä ehdokas vastaa vaalipiirissä omia arvoja ja tavoitteita parhaiten.

Niin, minäkin olen toki äänestäjä. Äänestän, kuten aina, vasta äänestyspäivänä. Tämä on perheellemme muodostunut voimakkaaksi perinteeksi. Äänestän toki itseäni, mutta haluan odottaa loppuun saakka, jos vaikka omasta menneisyydestä löytyisikin vielä kalkkiviivoilla jotain arveluttavaa, mikä saisi muuttamaan mieltänsä :D.

Lokaa on heitetty harvinaisen vähän näissä vaaleissa. Toki iskuja on jaettu, mutta ne ovat olleet asiallisia. Siistiä on ollut — kenties rapa alkaa roiskua vasta vaalien jälkeen sitten, kun suurin osa vaalirahoitusta vasta paljastuu. Itse tietenkin ilmoitin lähes nollabudjettini ennakkoon, kuten valtaosa piraateista.

Äänestäjän työ ei ole konkreettista, mutta vastuun taakka painaa harteilla. Huonoja vaihtoehtoja on aina roppakaupalla, mutta tuntuu että näissä vaaleissa itse kullekin löytyy runsaasti erilaisia hyviä vaihtoehtoja. Pieniä puolueita on monenlaisia, ja tämä myös ilmentää sitä, että erilaiset uudet poliittiset ajatukset leviävät pontevammin kuin ennen. Tietenkään eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla ei ole monopolia edistykselliseen politiikkaan: monet näistä uusista virtauksista ovat itse asiassa peräisin eduskuntapuolueilta. Tärkeintä on, että tuoreita ratkaisuja on tarjolla laajalti. Niistä kansa pitää.

Tuovatko nämä vaalit piraateille menestystä?

Varmasti tuovat. Tietenkin ensimmäisissä vaaleissa voi vain voittaa, mutta mukavan äänisaaliin ja prosentuaalisen kannatuksen lisäksi me oikeasti hamuamme paikkaa eduskunnassa. Parissa vaalipiirissä näyttää oikein hyvältä, mikäli kenttään on uskominen. Mitä tahansa voi tapahtua. Pallo on äänestäjillä, ja he päättävät, miten taisto päättyy.

Vaalit päättyvät, mutta työ jatkuu. Kiitos kaikille, olitte loistavia!

 Piraatit, valmistautukaa kunniaan!

(This is Sparta)