Uskottavuus meni, osa 4: Vasemmisto

Päätä ei palele!

Dissaaminen jatkuu, tällä kertaa käyn Vasemmiston kimppuun. Muistutan taas aluksi että tässäkin puolueessa on ainakin muutama ehdokas, jota itse pidän mielipiteiltään varsin järkevinä. Ajattelen itse suhteellisen vasemmallisesti, joten näkökulma ei tällä kertaa ole niin vieras. Pyrin kuitenkin tasapuolisuuteen, ja se on hyvin haasteellista. Ojentakaa tarpeen mukaan.

Aion käydä jokaisen puolueen läpi. Kaikilta on uskottavuus mennyt; näin se on nähtävä. Toki lukija päättää. Maan tavan mukaisesti pienpuolueet tulevat viimeisenä ja saavat ehkä pari riviä huomiota sen mukaan minkä verran aikaa ja tilaa jää jäljelle.

Oppositiopuolue

Vasemmisto on saanut "levähtää" oppositiossa nyt kahdeksan vuoden ajan, todennäköisesti vielä ainakin neljä vuotta lisää. Siimeksen ajoista on kuljettu pitkä matka; porvareita ei ole viime aikoina myötäilty. Palopuheet ovat olleet väkeviä ja yksiselitteisiä, ja mekkalaa on nostettu tuon tuosta, mikäli on vainuttu jossakin asiassa harkittavan oikealle siirtymistä. Hallitukset on pidetty siis varpaillaan.

Oppositiossa oleminen on puolueille virkistävä kokemus. Oppositiosta saa itseluottamusta ja sisua. Hallituksen kritisointi alkaa luonnistua kuin itsestään, ja on kanttia vastustaa melkein mitä tahansa eteen vain heitetään. Ideologia sujuu kuin tanssi.

Kun siis vasemmisto on antanut itsestään kuvaa määrätietoisena ja tiiviinä ryhmänä, odottaisi erityisen selkeää konsensusta ainakin virallisten linjausten ja vaaliohjelman suhteen.

Ydinvoima

Vasemmiston ydinvoimavastaisuus on pitkäaikainen perinne. Moni piti Fukushiman onnettomuuden jälkeistä politikointia populistisena, mutta kyseessä ei ainakaan ole mikään uusi suuntaus, vaan vihreät arvot ovat nousseet näkyvämpään asemaan Vasemmiston puheissa viime aikoina, varmasti vaikuttavana asiana on ollut Vihreiden hallitusvastuu. Kantaa otettiin selkeästi jo viime vuonna, ja Arhinmäen retoriikka ei jättänyt epäselvyyksiä: Vasemmisto on ehdottomasti ydinvoiman lisärakentamista vastaan.

Ääni vasemmiston ehdokkaalle saattaa kuitenkin olla myös ääni ydinvoiman puolesta. Sosiaalisen vaalikoneen yleisessä ydinvoimakysymyksessä pari vasemmiston ehdokasta (6,7% vastaajista) on vastannut "Suosin, erittäin turvallinen energian lähde". Toisessa kysymyksessä jopa 13% vasemmiston ehdokkaista ilmoitti kannattavansa ydinvoiman lisärakentamista (joko 1, 2 tai '3 tai enemmän').

Jari Niskanen (P-Savo) kommentoi: "Jos hiilidioksiidipäästöjä aijotaan leikata, on ydinvoima ainoa realivaihtoehto."

Vaikka ilmastonmuutoksen torjuminen kuuluu Vasemmiston paikoin hyvinkin maanläheisen vaaliohjelman tavoitteisiin, ehdokasjoukosta löytyy ainakin yksi nk. ilmastodenialisti, Hansi Harjunharja (V-Suomi), jonka mukaan "Ihmisen osallisuus ilmastonmuutokseen ei ole ilmiselvä, eikä edes selvä." Todennäköisemmäksi teoriaksi Harjunharja tarjoaa "kosmoklimatologiaa".

Pidän jokseenkin positiivisena sitä, että erilaisia näkemyksiä mahtuu puolueen sisälle, mutta toisaalta Vasemmistossa nämä asiat on nostettu voimakkaasti esille ja annettu ymmärtää konsensuksen olevan pitävä. Tästä syystä nämä poikkeukset säännössä nakertavat puolueen uskottavuutta.

Maahanmuutto

Vasemmisto on Vihreiden kanssa ottanut selkeän irtioton Perussuomalaisista ja pienemmistä mahanmuuttokriittisistä ryhmistä. Tästä syystä minua yllätti hieman löytää tuttua retoriikkaa myös vasemmiston ehdokkaiden riveistä

Pentti Kallio (V-Suomi): "Maassa maan tavalla tai maasta pois, eli jos ei normaalit rankaisutoimenpiteet riitä on syytä sitten harkita karkoittamista."
Kallion mukaan Suomeen ei myöskään tarvita maahanmuuttajia "Ainakaan töitä tekemään, on jo havaittu ettei työperäinen maahanmuutto toimi."

Myöskään Mikko Mielosen (Uusimaa) mielestä maahanmuuttajia ei Suomi tarvitse. "Tulevaisuudessa ehkä, mutta ei tällä hetkellä."

Kansalaisoikeudet

En ole koskaan ollut täysin vakuuttunut Vasemmiston sananvapauteen ja yksilönvapauksiin liittyvistä kannoista, vaikka myönnänkin vasemmistossa olevan juuri nyt nuorekas liberaali virtaus. Syynä ei ole mikään keppihevonen, kuten kommunismin historia tai jonkin satunnaisen teoreetikon sivulauseet, vaan vasemmistolaisten ideologinen suhtautuminen yksilönvapauksiin liittyviin mediassa esillä olleisiin yksittäistapauksiin.

Sananvapauden rajoittaminen "uskonrauhan" varjolla on parhaimpia esimerkkejä. Syynä asenteeseen saattaa olla siinä, että tämän lain rikkomisen mielletään olevan lähinnä  arvokonservatiivien ja oikeiston heiniä, eli ideologia on voimakkaasti läsnä. Lainaukset jälleen Vasemmiston ehdokkailta sosiaalisesta vaalikoneesta.

Pekka Saarnio  (Helsinki): "Uskonrauha on tärkeämpi kuin tuoppi savuisessa kuppilassa."

Harry Yltävä (Uusimaa): "Uskonnollisia vakaumuksia tulee kunnioittaa."

Kaikista Vasemmiston ehdokkaista vain vajaa 29% oli sitä mieltä että pyhien asioiden pilkkaamisen tulisi olla laillista. Tietoyhteiskunnan vaalikoneessa lähemmäs 58% Vasemmiston ehdokkaista kannatti valtiollista nettisensuuria ja 74% halusi keskustelupalveluiden ylläpitäjät päätoimittajavastuuseen. Saman vaalikoneen mukaan ainoastaan 28% vasemmistoehdokkaista on sitä mieltä, että kotietsintöihin tarvittaisiin oikeuden lupa.

Ehkä monen mielestä tässä ei ole mitään yllättävää, mutta kun kerran Vasemmisto on selkeästi sanoutunut irti totalitarisista kommunistijärjestelmistä ja katkaissut kaikki mahdolliset yhteydet kommunistisiin puolueisiin, ei odottaisi näinkään voimakasta valtiollisen kontrollin ihannointia puolueen ehdokkailta.

Kansalaisoikeuksien kautta olisikin Vasemmistolla hyvä mahdollisuus pelastaa uskottavuutensa. Vaan taipuuko ideologia riittävästi?

Seuraavaksi käsittelyssä Keskusta

Piraattipuolue osallistuu vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Olen ehdolla Pirkanmaan vaalipiirissä. Kampanjasivu facebookissa.