Spargendi lapides Harri Kivistö eduskuntaan

Luovaa työtä, osa 47: Aziz

Lennie Tristanoa jälleen kerran mukana. Intuitiivisen ja samalla impulsiivisen musiikin luominen ei ole lainkaan yksioikoista. "Lonkalta" säveltäminen saa aikaan lähinnä tuttua, turvallista ja helposti lähestyttävää materiaalia, jossa teemat luovat selkeää symmetriaa ja kokonaisuus noudattaa ystävällisiä kaavoja. Yllätyksellisyys ja odottamattomuus ovat pitkällisen harkinnan tulosta. Toki säveltämisessä voi olla silti impulsiivisuutta, ja toisaalta se "harkitseminen" voi sisältyä pitkäaikaiseen kokeilevaan soittamiseen. Kuulostaakseen äkkinäiseltä ja vasemmalla kädellä heitetyltä, kappale täytyy sorvata huolella. Usein tämä toimii myös kääntäen.

Toisin sanoen tähän meni nyt reilusti enemmän vaivaa kuin normaalisti, mikä on sinänsä ihan hyvä asia. Ehkei tulos ole aivan pennien tasoa (se kappale parantuu joka kuuntelulla yhä), mutta ainakin olen taas tyytyväinen siihen miten leppoisa harmonia kytkeytyy kromaattiseen boppiin — ilmeisesti toistuvia "teemojani".

 

Viikon 7 teos: Aziz (16.2.2011)

 

Kappaletta voi hyvin soittaa tempomerkintää nopeamminkin, mutta ilmoitetussa tempossa se on vielä humaani soittaa. Parilla viimeisellä rivillä olevat epätasaiset sointuvaihdokset menevät kolmen neljäsosanuotin välein.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Ari Suhonen

Jätän Aziz:in toistaiseksi rauhaan rajallisen sointu/teoriantuntemukseni johdosta. Enpä muista oikeastaan Tristanoakaan kuunnelleeni aikaisemmin, mutta sille on selvästi paikkansa omassa ”vaikutteiden kirjastossani”. Tuosta ”Pennies” versiosta tuli heti mieleen T. S. Monk, joka myös ilmeisesti omasi "poikkeuksellisen" kuuloaistin.

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

Juu, kyseessä on näitä vähän haastavampia soittoja. Sointuja yksinkertaistamalla ei välttämättä menetä paljon, mutta ne merkinnät myös auttavat usein hahmottamaan melodian kulkua. Monk oli yksi ensimmäisiä kosketuksiani jatsin maailmaan, kun aloin siitä toden teolla kiinnostua. Moni näistä Monkin tunnetuista kappaleista on kovin vaikeasti lähestyttäviä, jos ei tunne musiikkityyliä, kuten vaikka tämä Epistrophy.

Myöhemmin vasta olen huomannut miten erikoinen soittaja Monk on jazz-pianistien joukossa. Erinomaisen virkistäviä ja ennakkoluulottomia tulkintoja vanhoista standardeista - ja aina aivan omalaatuisia.

Toimituksen poiminnat