Spargendi lapides Harri Kivistö eduskuntaan

Luovaa työtä, osa 46: Speak Me Winter

Hieman metapolitiikkaa alkuun. Jotkut asiat tuntuvat yksistä vähäpätöisiltä, toisista merkittäviltä. Retoriseen kysymykseen "So What" ei ole tavallisesti tarkoitus vastata mitään, koska lausahdus normaalisti vain ilmaisee puhujan arvomaailmasta asioita, jotka ovat lähtökohtaisesti aksiomaattisia puhujan näkökulmasta.

Mahdollista on toki kiertää — etsiä asian jokin seuraus, joka kenties vaikuttaisi merkittävällä tavalla johonkin erilliseen asiaan, josta puhuja välittää.

Puhujan taas tulisi pyrkiä kokemaan asian merkityksellisyys kanssakärsimyksen (sympatia) kautta. Tässä on mielestäni eksistentialismin ydin: ihmisen ainutlaatuinen kyky kantaa huolta (Sorge), eli toisin sanoen välittää asioista, olemassaolon ytimenä. Vähän kuten Buddhan opetuksissa valaistus saavutetaan ymmärtämällä kärsimys kaikissa asioissa ja siten kyetä yhdistämään kaikkeus kaikkinensa subjektiin niin, että subjekti kärsimys liukenee maailmankärsimykseen (Weltschmerz).

Tämä ei millään ilmeisellä tavalla liity käsillä olevaan sävellykseen. Yrittäkäämme kuitenkin välttää asioiden vähättelyä.

 

Viikon 6 teos: Speak Me Winter (8.2.2011) 

 

Kyseessä on hidastempoinen balladi, joita on toisinaan pakko säveltää. Kokonaisuus ei ole täysin eheä strukturaalisesti, mutta motiivit nivoutuvat mielestäni harvinaisen valmiilla tavalla. Rytmin ei ole tarkoitus perustua trioleihin vaan askeltaa hyvin laiskanlaisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat