Orwell oli kommunisti.
George Orwellia pidetään usein jonkinlaisena merkittävänä sosialismin vastustajana ja siten siitä johtaen länsimaisen liberalismin esitaistelijana. Logiikka menee jotenkin näin: mikäli kritisoit Neuvostoliiton järjestelmää, olet kapitalisti. Samalla logiikalla kaikki vasemmallisesti ajattelevat ihannoivat stalinismia.
On hassua, kuinka yhtenevää on joskus ollut kylmän sodan eri osapuolten maailmaa kahtia jakava propaganda. Vielä kummallisempaa on kuitenkin että nämä järjettömyydet ovat yhä läsnä ihmisten asenteissa.
Näitä termejä on toki raiskattu niin armottomasti, että konseptit ovat väistämättä sekavat. Kommunismilla voidaan tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa tuotantotekijät ovat valtion hallussa ja esimerkiksi maataloustyö järjestetty kommuuneiksi. Yleisemmin kommunismilla viitattaneen luokattomaan yhteiskuntaan, jossa ei ole yksityisomaisuutta (pelottava ajatus äärimmilleen vietynä).
Sosialismi "syntyi" 1800-luvun alun teollistuvassa ja kaupungistuvassa Euroopassa vastareaktiona uusiin sosiaalisiin ongelmiin. Ehkä se kaikkein olennaisin ajatus oli, että valtiolla, tai yhteiskunnalla yleensä, on keskeinen vastuu kansalaisten hyvinvoinnista ja tasa-arvosta.
Orwell oli kommunisti idealistisessa marxistisessa mielessä. Itse hän puhui toki sosialismista - järjestelmästä, jossa ihmisten välillä vallitsee tasa-arvo, jossa ihmiset eivät jakaudu luokkiin. Kirjassaan "Homage to Catalonia" hän selittää, kuinka Espanjan sisällissodassa kapinallisten puolella vallitsi ainakin paikoitellen eräänlainen "luokattoman yhteiskunnan mikrokosmos". Esimerkiksi Aragonissa toteutui Orwellin mukaan käytännössä miltei täydellinen yhdenvertaisuus ja tasa-arvo.
Britanniassa arkaainen luokkajärjestelmä pysyi vallassa hyvin pitkään ja näkyi niin selvästi maan kulttuurissa, että kenties juuri siitä syystä sosialismi on siellä ollut poliittisesti voimakas vaikuttaja. Marxistiset ajatukset ovat olleet voimakkaat akateemisessa maailmassa ja brittiläiset intellektuellit ovat voineet vapaasti puhua sosialismista ilman mitään leimautumista.
Meillä päin ihmetyttää, että George Orwell on voinut niin voimakkaasti vastustaa sekä Hitleriä että Stalinia ja näiden järjestelmien ideologisia perusteita ja silti taistella Espanjassa kapinallisten joukossa. Vaikka monipuoluejärjestelmän pitäisi ehkäistä poliittista rintamajakoa, meillä tuntuu yhä olevan ylitsepääsemättömän hankalaa katsoa asioita vasen-oikea -erottelun ohitse.
Väärien hälytysten ja alarmismin aika on ohi. Kommunismi ei uhkaa meitä ja 'suomettuminen' on vihoviimeistä konseptuaalista pelleilyä. Uusliberalismi ei ole tuhoamassa kansalaisten toimeentuloa. On aika keskustella talous- ja sosiaalipoliittisista ideoista järjellisin perustein.
Älkää tunnustako väriä, vaan heittäkää ne kortit kaikkinensa jorpakkoon.
Piraattipuolue osallistuu vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Olen ehdolla Pirkanmaan vaalipiirissä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tottakai Orwell oli kommunisti kuten myös Harold Pinter, Jose Saramago,
Gabriel Garcia Marques, Pablo Neruda, Yashar Kemal ja moni muu.
Miten kansallis-sosialisteista tuli sodan jälkeen äärioikeistolaisia? Se on ihmeellinen asia, olen sitä useasti hämmästellyt, mutten tyhjentävää vastausta saanut mistää.
Jep. Ehkä itsekin ymmärrät, että ongelma on kysymyksessä itsessään.
Tämä johtuu ideologioiden määrittelystä akselilla.
http://en.wikipedia.org/wiki/Political_spectrum
Kommunisistit (sosialistit) ajavat lähes samanlaista talouspolitiikkaa, mutta ideologiat eroavat, sosialismilla "aate" on vahvempi ei rotu tai kansallisuus kun taas ovat enemmän "fasismin" tai kansallis-sosialismin kannattajia.
Ps. Jotenkin luettuani Animal Farmin ja 1984 tuli mieleen ettei se Orwell vissiin ihan kommunisti ollut? Sosiaali liberaali enemmänkin.
Mikäli kommunistilla tarkoitetaan tuotantotekijöiden valtionomistusta ja kommunaalisuutta, voidaan suht varmasti sanoa, ettei Orwell ollut kommunisti. Kommunisti tarkoittaa kuitenkin paljon muutakin. Orwell oli näitä nk. "länsimaisia marxisteja". Nähdäkseni aika moni vasemmistolainen kutsuisi itseään "sosiaaliliberaaliksi" - siis arvoliberaaliksi sosialistiksi, jolle vielä kaiken lisäksi yksilönvapaudet ovat tärkeitä. Ja usein silti puhuvat kommunismista, ainakin keskenään kun porvarit eivät ole kuulemassa :D.
Orwell kyllä tunnusti rohkeasti punaväriä. Hän oli vasemmistolainen liberaali sosialisti, joka vastusti autoritäärisyyttä, siinä kuin vaikkapa Vasemmistoliitto (tai SDP historiallisesti).
Natsit, vaikka kutsuivat itseään kansallis-sosialisteiksi nousivat valtaan KOKO oikeiston yhteisillä äänillä. He vastustivat ensisijaisesti sosialisteja ja vasemmistoliberaaleja.
Ei kapitalismi ole sama asia kuin talousliberalismi. Kapitalismi on rahan valtaa ja keskittymistä. Sitä natsitkin ajoivat, suuryrityksillä meni natsisaksassa oikein hyvin. Nykyisin tosin talousliberaali kapitalismin muoto on hallitsevammassa asemassa.
En ymmärrä miksi vasemmisto-oikeisto-jako olisi mennyttä. Hatusta vedettynä 95 % eduskunnan asioista määrittyy yhä sillä akselilla.
oletko lukenut muuta orwellin tuotantoa;
eläinten vallankumous
1984
kuinka ammuin norsun ja muita esseitä
puilla paljailla
eläköön tuonenkielo (keep the aspidistra flying)
orwell oli aika lailla, vaikka syntyperä ei hänelle sitä taannut, mukavuudenhaluinen ylimys joka halusi kritisoida kaikkea liikkuvaa ja jolla oli vasemmistolainen maailmankatsomus. asemaansa hän nousi vasta kuolemansa jälkeen.
meikän ehdottomia suosikkeja. hyvä kun nostit asian esille. pitänee kirjoitella asiasta jahka kerkeän. paperilla ei ole mittän valmista mutaa päässä löytyy. voi kun olisi sihteeri jolel sanella. tämä kirjoittamien on tympeää touhua jota ei jaksa kovin kauaa aikaa kerrallaan...
Olen lukenut noita vain englanniksi. Eniten ovat kiinnostanut miehen kielitieteelliset kirjoitukset - ne kertovat poliittisesta todellisuudestamme todella terävästi. Merkittävimmät huomiot Eläinten vallankumouksessa sekä 1984:ssä ovat mielestäni niitä jotka kohdistuvat kielen käyttöön vallan välineenä.
En kyllä ymmärrä, mitä tekemistä mukavuudenhalulla tässä kaikessa on. Espanjan sisällissodassa taisteleminen ei ainakaan anna kuvaa miehestä, joka ensisijaisesti hakee mukavuutta. Kaikkihan me mukavuudesta toki pidämme, ei siinä.
kirjassaan katalonia, katalonia orwell kyllä katselee espanajalaisten meininkiä hvuvittuneen siirtomaaherran asenteella. mutta tietenkin luet kirjoja eri tavalla kuin minä. olen eksegeetti ja etsin eri yhteyksiä ja motiiveja muualtakin kuin raamatusta.
En näkisi postkolonialismia erityisen hyödylliseksi työkaluksi Homage to Catalonia:n tulkitsemiseksi. Siis hyvänen aika: kirjoittaja oli britannialainen 1930-luvulla! Totta kai tekstistä löytyy imperialististen asenteiden jäänteitä.
Vai esseitä, tämä on paras
http://orwell.ru/library/essays/politics/english/e_polit
Samppa löysi sen kaikkein parhaan ja näistä kielitieteeseen liittyvistä kirjoituksista tunnetuimman. Ei ole kovin pitkä eikä vaikeaselkoinen. Suosittelen.
Orwell oppi vasemmalla kaikki vasemmistolaisuuden perkeleelliset vivahteet.
"Eläinten vallankumous" kertoi kommunismista ja "Vuonna 1984" sosialismin huipentumasta eli sosiaalifasismista, johon siirrytään sosiali"demokratian" kautta.
Kyllä, Orwell varmasti huomasi vasemmistossa kaiken helvetillisen, kaiken hitlerin, kaiken stalinin. Hän myös huomasi vasemmistossa kaiken paratiisillisen, kohottavan, rakentavan. 1984 ei kerro "sosiaalifasismista" vaan totalitarismista. Kirjassa ei ole historiallista ulottuvuutta, koska totalitarismilla ei ole järjestelmän sisällä historiaa - se on aina ollut.
Sosiaalifasismi on itse itseään ruokkiva totalitäärisyyden huipentuma, jossa ihmiset ehdollistetaan itse vaatimaan sitä.
Tämä kuulostaa varsin kiehtovalta. Kirjoita kirja aiheesta :).
Tältä vieraalta on tainnut jäädä Orwellin tuotanto lukematta kun
on kääntänyt asiat juuri päinvastoin kuin ne ovat.
Oikeistolainen vai vasemmistolainen ei tainnut olla Harrin pointti vaan näiden käsitteiden hämäryys. Kukin liittää niitä omien tarpeidensa mukaisesti ohi asiakysymysten. Valvontayheiskunta ilman yksityisyyttä on diktatuuria aina. Keskitysleirit ja jokkotuhonnat ovat onnistuneet aina väristä riippumatta.
Suomi on liukumassa neuvostoliitto/Kekkonen valvonnasta nato/eu/monopolit valvontaan. Heiluriliike saisi jo rauhoittua jonnekin demokratian asteelle.
Heh, sulla on taito ilmaista asiat selkeästi ja lyhyesti. Mun piti kirjottaa pitkä juttu ilmaistakseni saman asian, eikä se edes mene näköjään kaikille perille :).
Käsitykseni mukaan Orwell uskoi kommunismiin mutta pettyi sen "saavutsiin " mitä kirja v.1984/ v.1948 kirja loppunumerot väärinpäin. Sinänsä Eläiten vallankomous oli kommunismi myöntenen vaerratuna 1984, mutta tuskin Orwell tiesi kijoitaesaan 1984 että kommunismi kaatuu.
Abraham Lincoln ja republikaanipuolue vastustivat myös palkkatyötä. Heidän mielestä se erosi orjuudesta vain siinä, että se oli väliaikaista. Marx lähettikin republikaaneille rohkaisevia kirjeitä.
Tämä kuulostaa eittämättä legendalta. Onko tälle mitään viitettä? Linkkiä?
Wikipedian artikkeli wage slavery:"Abraham Lincoln and the republicans "did not challenge the notion that those who spend their entire lives as wage laborers were comparable to slaves", though they argued that the condition was different, as laborers were likely to have the opportunity to work for themselves in the future, achieving self-employment."
Internationaalin kirje Lincolnille, allekirjoittajana myös Marx
http://newappeal.blogspot.com/2009/02/karl-marxs-letter-to-abraham-linco...
Ja missä tässä kaikessa republikaanit vastustivat palkkatyötä?
Republikaanit näkivät palkkatyön eroavan orjuudesta vain siinä, että se oli väliaikaista eli yksilö oli vapaa vasta, kun hän pystyi irtoamaan hierakisesta työympäristöstä. Tämä vastaa toki useimpien valistusajan ajattelijoiden näkemyksiä palkkatyöstä.
Edelleen wage slavery-artikkelista, yhden valistusajan tärkeimmän ajattelijan von Humboldtin näkemys:
"In his 1791 book On the Limits of State Action, classical liberal thinker Wilhelm von Humboldt explained how "whatever does not spring from a man's free choice, or is only the result of instruction and guidance, does not enter into his very nature; he does not perform it with truly human energies, but merely with mechanical exactness"— and so when the laborer works under external control, "we may admire what he does, but we despise what he is.""
Kiitos näistä vastauksista. On kiehtovaa ajatella orjuutta hieman laatikon ulkopuoleilta, mutta vastustivatko republikaanit todella palkkatyötä? En ole täysin vakuuttunut siitä, että republikaanit vastustivat orjuutta. Orjuus saatiin kyllä sisällissodan jälkeen vähitellen lakkautettua, mutta alunperin kyse oli siitä, että orjuutta ei laajennettaisi uusiin territorioihin.
Itse katsoisin että orjuutta pikemminkin puolusteltiin esittämäsi argumentin kautta.
Siis mitä tarkoitat? Lincoln ja republikaanit puolustivat etelän orjuutta? Eli aivan kuin potilas puolustaisi syöpäkasvaimensa olemassaoloa, mutta taistelisi sen leviämistä vastaan?
Juuri näin. Tervetuloa politiikan ihmeelliseen maailmaan.
Lincolnhan ajoi varsin maltillista politiikkaa. Orjuuden vastustaminen oli ennen sisällissotaa vielä erityisen radikaalia. Muun muassa tästä syystä esimerkiksi aito abolitionisti Frederick Douglass ei voinut antaa tukeaan Lincolnille kuin vasta emansipaatiojulistuksen jälkeen (mikä siis annettiin sodan aikana).
Lincoln itse väitti että hän oli aina ollut orjuuden vastustaja, mutta politiikassa ei aina näillä henkilökohtaisilla näkemyksillä ole niin suurta merkitystä, kun joudutaan taiteilemaan eri näkemysten välissä.
Totta tuokin. Lincoln halusi pitää Yhdysvallat koossa. Se oli ensisijainen tavoite. Ihanne oli kuitenkin juuri valistusajan ajattelijoiden kuvailema yhteiskunta, johon palkkatyö ei kuulu.
Näyttö noille väitteille on vain kovin vähäistä. Pohjalla Lincolnille lähetetty kirje (kaipa johtavat poliitikot noita kirjeita saavat vaikka millä mitalla), olennaisempaa olisi jokin mitä Lincoln itse kirjoitti. Puhut "valistusajan ajattelijoista", kuin kyseessä olisi jokin yhtenäinen ihmisryhmä. Legenda lentää.
http://northernsong.wordpress.com/2010/08/29/abraham-lincoln-on-freedom-...
Tuossa hiukan lisää pohjaa väitteilleni.
Valistusajan ajattelijat puhuivat kyllä aika lailla kaikki vapaudesta ja tasa-arvosta. Adam Smith on mielenkiintoinen esimerkki, koska häntä pidetään tänään täysin aiheetta ns. riistokapitalismin oppi-isänä. Smithin mielestähän vapaat markkinat olivat paras vaihtoehto, koska hän näki, että täydellisessä vapaudessa markkinat johtavat täydelliseen tasa-arvoon.
Suomessa ei voi erottaa oikeistoa (liberalismia) ja vasemmistoa (sosialismia), koska kaikki on vasemmistoa.
Wikipediakin vielä...
"Orwell ei koskaan ollut varsinainen kommunisti, vaan hänen näkemyksensä olivat lähinnä vasemmistososialidemokraattisia. Orwell itse kirjoitti kannattavansa ”demokraattista sosialismia”, mutta ei koskaan määritellyt termiä tarkemmin. Hän ruoti kirjallisia motiivejaan seuraavasti:
»Rauhallisina aikoina olisin kirjoittanut kuviokkaita tai vain kuvailevia kirjoja ja poliittiset kiintymykseni olisivat jääneet miltei huomaamatta. Todellisuudessa minusta on pakotettu esiin eräänlainen pamflettien kirjoittaja. (...) Espanjan sota ja muut vuosien 1936–37 tapahtumat käänsivät vaakakupit ja sen jälkeen tiesin paikkani. Jokainen rivi vakavaa tekstiä jonka olen kirjoittanut vuoden 1936 jälkeen on kirjoitettu suoranaisesti tai välillisesti totalitarismia vastaan ja demokraattisen sosialismin puolesta, sellaisena kuin minä sen ymmärrän. (...) Ja luodessani katseeni työhöni, näen että joka kerta kun minulta puuttui poliittinen päämäärä kirjoitin elottomia kirjoja ja annoin petkuttaa itseni punerviin jaksoihin, sisällyksettömiin lauseisiin, koristeellisiin adjektiiveihin ja yleiseen humpuukiin.»
(George Orwell esseessään Miksi kirjoitan (1946).)
Viimeistään Espanjan sisällissodan kokemukset saivat Orwellin vakuuttuneeksi kommunismin tuhoisuudesta myös vasemmistolaisuudelle (”kommunistinen puolue on nykyään vastavallankumouksellinen voima”) ja tekivät hänestä neuvostokommunismin tiukan vastustajan. 1949 Orwell listasi Britannian ulkoministeriön kommunisminvastaista propagandaa tekevälle osastolle kommunisteiksi ja Neuvostoliiton myötäilijöiksi epäilemiään kulttuurihenkilöitä, joiden kanssa tehtävää yhteistyötä ministeriön tulisi välttää..."
Orwell suhtautui tosiaankin Stalinismiin kovin kielteisesti, ja tämä oli sitä kommunismia jota hän vastusti. Britanniassahan välteltiin "kommunismi"-termiä juuri siitä syystä, että se niin voimakkaasti viittasi viholliseen idässä. Toisaalta ateistit eivät tykänneet termistä, koska se tuntui myös viittaavan ehtoolliseen.
Tämä "demokraattinen sosialismi" on minulle kuulostanut aina kommunismilta, josta on puhdistettu pois totalitarismi (sikäli kuin kommunismilla tarkoitetaan esimerkiksi stalinismia).
Wikipediaa on vähän heikko käyttää lähteenä näissä asioissa, varsinkin suomenkielistä :D.
"Tämä "demokraattinen sosialismi" on minulle kuulostanut aina kommunismilta"
Olen tuumaillut hieman toisin, suurin piirtein Bernie Sandersin tapaan demokraattisesta sosialismista:
"Bernie Sanders, USA:n senaatin sosialisti ihailee Pohjoismaita
Sosialismi on amerikkalaiselle senaattorille Bernie Sandersille suunnilleen sama asia kuin pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Skandinavia on
sosialismia
Sanders korostaa olevansa demokraattinen sosialisti. Marraskuun alussa hän kuvasi brittiläisessä Guardian-lehdessä aatettaan näin:
– 20 vuotta sitten ihmiset täällä ajattelivat sosialismilla Neuvostoliittoa tai Albaniaa. Nyt he ajattelevat Skandinaviaa. Vermontissa ihmiset ymmärtävät minun puhuvan demokraattisesta sosialismista.
Heti vaalin ratkettua Sanders jatkoi amerikkalaisessa Democracy Now! -radio-ohjelman haastattelussa:
– Sosialismista puheen ollen ajattelen, että meillä on paljon opittavaa Skandinaviasta ja siitä erittäin hyvästä työstä, mitä eurooppalaiset ovat tehneet. Sellaisissa maissa kuin Suomi, Norja ja Tanska köyhyys on lähes poistettu. Kaikilla on oikeus terveydenhoitoon kansalaisuuden perusteella. Keskiasteen opetus on kaikkien saatavilla tuloista riippumatta, käytännössä ilmaiseksi. Siellä ollaan paljon mukana politiikassa, äänestysprosentit ovat korkealla. Minusta meillä on paljon opittavaa maista, jotka ovat luoneet tasa-arvoisemman yhteiskunnan kuin Yhdysvallat.
Sosialismi merkitsee Bernie Sandersille sitä, että valtio ottaa enemmän vastuuta ihmisten hyvinvoinnista. On oltava oikeus terveydenhoitoon ja koulutukseen varallisuudesta riippumatta. Hallitus ei saa olla rahapiirien ohjauksessa..."
http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/12/bernie-sanders-usan-senaatin.html
Eipä sitä tiedä; ehkä Orwellilla oli mielessään ihanneyhteiskunta, joka vastaisi pitkälti pohjoismaista sosiaalidemokratiaa. Hänelle tärkeintähän tuntuu olleen kaikenlainen tasa-arvo ja luokkayhteiskunnan purkaminen. Ei voi sanoa ettei pohjoismaissa olisi minkäänlaisia sosiaalisia luokkia, mutta niiden merkitys ei ole lopulta erityisen suuri. Ja esimerkiksi maksuton koulutus kumoaa hyvin niitä raja-aitoja, jotka yleensä pitävät luokkayhteiskuntaa pystyssä. Meidän "yhteiskuntaluokkamme" voidaan myös nähdä kulttuurillisina rakenteina, joihin liittyyt usein taloudellinen aspekti.
Kenties pohjoismainen malli edustaa sellaista sosialistista mentaliteettita, johon Orwell viittasi puhuessaan Aragonin asukkaista - ei olla missään mielessä perillä mutta ideaaleja vaalitaan ja niitä kohti pyritään.
Tasa-arvossa on meillä toki vielä paljon tekemistä ja toisaalta demokratia tuskin on kaikin puolin niin ihanteellinen, kuin mitä se olisi Orwellin "demokraattisessa sosialismissa". Suunta ei ainakaan tunnu vakuuttavalta mitä tulee tietoyhteiskuntaan ja erilaiseen valvontaan, kontrolliin, sananvapauden rajoittamiseen.
"Uusliberalismi ei ole tuhoamassa kansalaisten toimeentuloa."
Maailmalla on päinvastaisia esimerkkejä melko tavalla.
Kyllähän maailmalta kuuluu kaikenlaista. Yhdysvaltojen tuore historiallinen terveydenhuoltouudistus on kaikkine puutteineen ja vikoineen minusta selvä merkki siitä, että siellä ollaan siirtymässä yleiseen ja yhtäläiseen terveydenhuoltoon.
Täällä Euroopassa ollaan menossa Yhdysvaltojen ohjaamana kohti vanhaa Yhdysvaltojen mallia ;-) Toki niin, että suuret (Yhdysvaltalaiset) ylikansalliset yritykset omistavat kohta niin yksityistetyt terveyskeskukset, kuin vanhainkoditkin/palvelutalot.
Yksityistäminen tuntuu olevan aikamme kirous. Se on se ensimmäinen ja "helppo" pakettiratkaisu kaikkeen - kuitenkin harvemmin ongelmat ratkeavat. Joskus yksityistäminen ja kilpailutus toki käyvät järkeen. Asioita pitäisi harkita tapauskohtaisesti eikä pelkän ideologian lävitse.
Orwell oli sosialisti,
George Orwell (alias Eric Blair 1903-50)) oli liberaali sosialisti jolle sosialismi merkitsi tavallisen ihmisen puolustamista kaikkia valta-eliittejä, myös poliittisia valtaeliittejä vastaan.
Orwell oli myös kaikenlaisen totalitarismin , niin fasismin, natsismin kuin kommunismin armoton kriitikko. Orwell piti totalitarismia uskonnon korvikkeena.
Osallistuessaan vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan anarkistis-trotskilaisen POUM:n riveissä, saaden rintamalla Francon fasistin luodin läpi kurkkunsakin, Orwell joutui nimenomaan tasavaltalaispuolen Moskova-mielisten kommunistien vainoamaksi, joiden taholta häntä pidettiin epäluotettavana liittolaisena.
Barcelonan ja Katalonian valtaapitävät sosialistit ovat vaikuttaneet siihen, että Barcelonasta löytyy tänä päivänä myös rauhaisa tori Placa George Orwell.
Orwell kertoo osallistumisestaan Espanjan sisällissotaan ja vaikeuksistaan kommunistien kanssa suomennetussa Katalonia, Katalonia-teoksessaan.
Jean-Claude Michean teoksesta Orwell ,anarchiste, tory, 2002 , käy hyvin selville , kuten myös hänen työväenpuolue Labouria lähellä olevaan The Tribune-lehteen vuosikausia kirjoittamista As I Please -kolumneista, kuinka riippumattomuuttaan kuin anarkisti vaalinut Orwell kiivaili eräissä asioissa periengelsmannin -kuin Knallit ja sateenvarjot -siitä kuinka tee pitää keittää oikein tai siitä kuinka kunnon pubissa tulee olla tynnyriolutta ja äidilliset tarjoilijat.
Monet aikalaiset luonnehtivat lausunnoissaan Orwellia hankalaksi vastarannankiiskeksi -myös itselleen ,josta ei totuudenlaukojana kovinkaan pidetty. Orwellin mielestä kun sananvapaus merkitsi ennen kaikkea oikeutta kertoa ihmisille mitä he eivät halua kuulla.
Christopher Hitchensin Why Orwell matters valaisee myös tätä itsepäistä sosialistia joka ei omistanut elinaikanaan tummaa pukua mutta ylisti kevään halpoja riemuja ja yksinkertaisia elämäniloja, jotka eivät maksa mitään tavallisille ihmisille. Mutta myös miestä, jonka käsitykset naisista ja homoudesta olivat nykyajan valossa hyvin konservatiivisia.
Totalitarismin kriitikkona, itsensä likoon laittanut Orwell ei romuttanut kynällään vain fasismia ja kommunismia, vaan oli myös aikaansa edellä oleva anarkistinen sosialisti, joka varoitti ison veljen valvovan - kaikkialla.
t. Orwell-diletantilta
Oikein hieno summaus. Hassua että mainitsit Hitchensin - tämähän on kutsunut itseään trotskilaiseksi pariin otteeseen ja sinänsä liittyy joukkoomme esimerkkinä briteistä jotka eivät ole uponneet liiaksi tähän vasen-oikea -erotteluun.
Ideologioiden nimet ovat tarpeellisia siinä mielessä että voidaan tehokkaasti viitata monimutkaisiin kokonaisuuksiin. Kuitenkin kun puhutaan kommunismista, sosialismista, liberalismista jne. on usein mahdoton tietää, mihin viitataan. Kun tämä varsinainen merkitys jää sumeaksi, jäljelle jää vaikuttamaan pelkkä emotiivinen merkitys, jolloin sanoilla voidaan demonisoida vailla aitoa asiasisältöä.
Tällaisestakin kielenkäytöstä Orwell kielitieteilijänä varoitti.
Nimenomaan OLI kommunisti/sosialisti.
Mutta tervehtyi/viisastui myöhemmin.
Tuo pitää kyllä paikkansa, se oli selvää jo aikaa sitten...
http://www.digitoday.fi/viihde/2004/08/19/nykynakymin-orwell-oli-optimis...
Toki, mutta se on edelleenkin mainitsemisen arvoista.
Nimim. Effi:n jäsen ja piraattipuolueen ehdokas Keski-Suomessa.
Orwellin mielestä toivo vapaudesta on "proletariaatin" edustajissa, koska kaikki muut ovat alahuultaan myöten jumissa sosiaalifasismissa; toimeentulon, velkaantumisen, etc. vuoksi.
Nyt saa taas väittää Orwellia vasuriksi.
kirjassaan katalonia, katalonia orwell kyllä katselee espanajalaisten meininkiä huvittuneen siirtomaaherran asenteella. mutta tietenkin luet kirjoja eri tavalla kuin minä. olen eksegeetti ja etsin eri yhteyksiä ja motiiveja muualtakin kuin raamatusta.
Oli miten oli voisiko joku kertoa mitä yhteistä on USA:lla ja Orwelilla
Paitsi se USA on kaksinaismoraalin huippuvaltio niin kuin 1984 kirja.
Mitä sitten Neuvostoliitoon ja varsovanliiton valtiot, myöhemmin Venäjään ja Kiina sekä tietysti USA, niin kaikki ovat minulle kirosanoja jo kouluajoilta, koska saimme luke DDR:ssä panettuja historiankirjoa joilla oli määratty värisävy.Lisäksi joskus aikoinaan kun Suomessa oli ensimmäinen USA buumi joskus 1980 luvulla lähinnä ajustusmailmallisesti. Satuin tekemään jonkilaisen tutkielman kyseisestä valtiosta, tuli mieleeni että miksi ihannoida sellaista valtio mikä läpeensä mätä kun silloinen Nevostoliitto.
Hannu!
Miten sait noin lyhyeen kirjoitukseesi mahtumaan ainakin 17
kirjoitusvirhettä?
Ei voisi vähempää kiinostaa kyseinen huomio, jos milipide harmitaa se ei ole minun syy. En kannata mitään puoluekantaa enkä tule kannattamaan
Orwell ei ollut kommunisti. Paras lukemani suomenkielinen analyysi Orwellin ajattelusta löytyy Yrjö Ahmavaaran kirjasta "Esseitä tästä ajasta" luvusta "Georg Orwellin totalitarismin kritiikki"(ss. 130 - 173).
Ahmavaara kiteyttää Orwellin näkemyksen seuraavasti: "Jos sosialismi tarkoittaa vain vilpitöntä rehellisyyttä ja asettumista pienen ihmisen puolelle kaikenlaisia öykkäreitä vastaan, Orwell oli synnynnäinen sosialisti. Mutta jos sosialismi tarkoittaa sitä, miksi marxilainen oppi sen määrittelee, Orwellista ei koskaan tullutkaan sosialistia". Paino on sanalla marxilainen.
Harri, jos et ole lukenut ao kirjaa, niin pika pikaa kirjastoon lainaamaan se. Kannattaa lukea.Suosittelen kaikille, jotka ovat avoimia vastaanottamaan myös oman näkemyksen vastaisia mielipiteitä. Fundamentalistit älköön vaivautuko.
En ole kyllä löytänyt hyvää suomenkielista matskua Orwellista (en ole kyllä aktiivisesti etsinytkään), ehkä tämä johtuu juuri siitä että suomalaiset tapaavat polarisoida liian voimakkaasti.
Pidän jokseenkin epäilyttävänä konseptia "marxilainen oppi". Muutenkin Orwellin näkemykset politiikasta on Ahmavaaran tekstissä redusoitu niin korniksi ajatukseksi, että pahaa tekee. Tulee mieleen Schweitzerin huomiot siitä, kuinka käsitys historiallisesta Jeesuksesta on uudella ajalla seurannut aina kirjoittajien omia viitekehyksiä ja ajan arvoja. Orwell on niin monumentaalinen hahmo, että tämä joko demonisoidaan tai sitten laitetaan palvelemaan omaa arvomaailmaa.
Ahmavaaran kontribuutiot yhteiskuntatieteisiin ja sosiologiaan (erit. Geenien tulo yhteiskuntatieteeseen 2001) eivät ole vakuuttanut minua siitä että kyseessä olisi ajattelija, johon minun kannattaisi tutustua.
Tervetuloa Harri Sidney Smithin (1771-1845) koulukuntaan. Hän on sanonut monen seuraajansa tunnuslauseen: "En koskaan lue kirjaa ennen kuin olen kirjoittanut arvostelun - haluan välttyä vaaralliselta ennakkokäsitykseltä". Älä välitä, teitä on paljon.
Tervetuloa Harri Sidney Smithin (1771-1845) koulukuntaan. Hän on sanonut monen seuraajansa tunnuslauseen: "En koskaan lue kirjaa ennen kuin olen kirjoittanut arvostelun - haluan välttyä vaaralliselta ennakkokäsitykseltä". Älä välitä, teitä on paljon.
Tervetuloa Harri Sidney Smithin (1771-1845) koulukuntaan. Hän on sanonut monen seuraajansa tunnuslauseen: "En koskaan lue kirjaa ennen kuin olen kirjoittanut arvostelun - haluan välttyä vaaralliselta ennakkokäsitykseltä". Älä välitä, teitä on paljon.
Ahmavaaran kirjan "Hyvinvointivaltion tabut" arviointia: Matematiikan laitos
Helsingin yliopisto...sopivampi ehkä kuin yhtiskunta -tai sosiologian tutkijat ;-)
Olet kyllä Kalevi tässä aivan oikeassa. Lupaan paneutua Ahmavaaraan, kunhan saan tuon Philip Parkerin tuotannon (200000 kirjaa) luettua alta pois. https://www.nytimes.com/2008/04/14/business/media/14link.html?_r=1
1984 on hyvä kirja varsinkin jos kirjan lukee useammin kun kerran,on vielä hyvä asia se, että elokuva joka tuli joskus aikonaan teatereihin oli kohtuullisen hyvä versio, jos satuu pitämään kyseisestä kirjasta.
Kyllä: punainen, sininen, vihreä ja keltainen kortti takataskuun, byysat pesukoneeseen ja unholaan.
Monet oikeistoajattelijat haukkuu kommareita kaiken äärivasemmistolaisuuden paasaamisen sivulauseina.
Luulen ainoan nykymenon kyykistävän likkeen olevan Viher-Oikea-vasen-ajattelijoiden (!) yhteinen liike, sanoisinko peräti kulttuurinen vallankumous -vahvahko termi, kyllä.
Harmittaa kovasti, että ajattelivilla ihmisillä on niin paljon vaikeuksia taydentää toistensa tietämystä vanhentuneiden oikea-vasen-vihreä-fanaattisuutensa takia.
P.S. Historian tutkiminen ja alistaminen nykyterminologiaan on aina eri asia, kuin sen historian elämisen aika. Tätä ei tule pitää syytöksenä alustajaa kohtaan, sillä sitä se ei ole, vaikka voisi olla niinkin tulkittavissa. Esimerkkinä Sibelius ja natsi-sympatiat. Voihan aihetta tutkia rahoituksen turvin tai ilman, mutta mikään tutkimus ei vastaa asetettuun kysymykseen (ne natsi-sympatiat), vain Janne vastauksen kertoa voi!
Lukekaapa Pjöngjangin Sanomista tänään mielipidekirjoitus, jossa paljastetaan tuon jenkkikirjoittelijan tietämättömyys ja laskelmointi. Sibelius ei suostnut menemään Saksaan 1937 Hitlerjugendin tilaisuuteen, vaikka häntä' pyydettiin. Sen jälkeen häntä ei pyydetty mihinkään sieltä. Vuonna 1938 eräs musta amerikalainen laulaja kävi häntä tapaamassa. Sibelius harmitteli, ettei voinut antaa mitään sävellystä tälle, koska ei enää säveltänyt. Seuraavana vuonna hän omisti laulajalle teoksen Solitude, joka oli vainotun juutalaisen tytön valitus. Tällaista voinee pitää jopa kannanottona vallinnutta rasismia kohtaan etelämpänä Euroopassa. Jos hänen sävellyksiään soitettiin Saksassa, niin olisi kai aika vaikea ollut kieltää, osaksi mahdotonta, koska tekijänoikeudet olivat siellä. En ymmärrä myöskään vaatimuksia siitä, että saksalaiset vieraat olisi pitänyt torjua tai kieltäytyä haastattelusta.
Tästä teidän keskustelusta on näköjään vähän aikaa, mutta annan oman mielipiteeni kommunismista ja Orwellin näkemyksistä. Ensinnäkään kommunismi tai sosialismi ei tarkoita tuotantovälineiden valtionomistusta. Se tarkoittaa sitä, että tuotantovälineet ovat työläisten hallussa. Tuotannosta vastaa siis erilaiset työläisten järjestöt, jotka toimivat demokraattisesti. Neuvostoliiton malli oli sitä Orwellin kritisoimaa leniniläistä diktatuuria, jossa valtio kontrolloi kaikkea. Orwell taisteli Espanjan sisällissodassa anarkistien puolella. Anarkistit ovat nimenomaan sosialisteja sanan demokraattisimmassa muodossa. Orwell ei siis ollut sosialidemokraatti, niin kuin monet luulevat.
Muuten Orwell ei taistellut kapinallisten joukossa vaan Espanjan laillisen tasavallan puolesta. Francon johtamat kenraalit, eivät siis sosialistit, aloittivat sodan yrittämällä sotilasvallankaappausta.
Edelliselle kommentoijalle: Orwell soti trotskilaisten kommunistien, POUM:n, riveissä eikä siis esim. anarkistien CNT-FAI:n miliiseissä. Tosin POUM tietysti oli aika lähellä anarkisteja monessa suhteessa, mutta jos sanotaan että "taisteli Espanjan sisällissodassa anarkistien puolella" syntyy käsitys, että kyse olisi Durrutin kolonnasta tai Rautakolonnasta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 66 kommenttia