*

Spargendi lapides Harri Kivistö eduskuntaan

Luovaa työtä, osa 1: Johanna

Olen päättänyt alkaa viikoittain julkaista teoksia tässä blogissa. Eli joka viikko ilmestyy yksi teos jossain muodossa. Ainakin nuotteja on luvassa. Motiivit tähän projektiin ovat moninaiset, ehkä olennaisinta on vain julkaiseminen. Miksi yleensä ottaen ihmiset julkistavat luovia töitään? Yhtenä syynä moni ottaa esille jonkinlaisen ansaintatarkoituksen tai jotain siihen liittyvää, mutta tämä tuskin selittää koko luovan kulttuurin kirjoa vaan vain hyvin ohuen, joskin tärkeän ja näkyvän, siivun siitä. Itsestäni tuntuu että luomusten tekemisessä ja niiden esittämisessä muille on jotain hyvin luontaista. Se määrittää meitä ihmisinä. Onhan blogienkin kirjoittaminen omien luovien ajatusten jakamista eteenpäin kaiken muun mahdollisen lisäksi.

Mitä tulee teosten käyttöön, haluan kannustaa levittämään ja käyttämään teoksiani vapaasti. Varsinkin kaikenlainen uusiokäyttö on kannatettavaa. Muita yleisiä huomioita on täällä, mihin myös kerään yhteen nämä teokset.

Saa nähdä mihin asti tätä jossain mielessä varsin tiukkaa viikkotahtia kykenen pitämään yllä. Vuosi olisi varmaankin jonkinlainen osoitus jostain. Toki pari teosta on jo valmiina - pientä puskuria tulisi koko ajan pitää.

Ensimmäisenä on sävellys jonka olen nimennyt rakkaan puolisoni Johannan mukaan. Usein luovuus ja luova prosessi on luonteeltaan sisäänpäin kääntyvää ja muut ulkopuolelleen sulkevaa. Esimerkiksi itselleni on hyvin hankala antaa kenenkään tarkkailla sellaisia teoksia jotka koen keskeneräisiksi (joitain sikäli valmiita teoksia saattaa kuitenkin myöhemmin korjata - raja on tässä mielessä häilyvä mutta itse tuntee selvästi milloin teos on valmis julkiseksi ja milloin vasta raakile). Ei ole myöskään lainkaan itsestään selvää että ylipäänsä voin keskittyä riittävästi luomistyöhöni perheellisenä miehenä jolla on kiireitä, kuten kaikilla. Tekijät tarvitsevat tukea, etenkin henkilökohtaista tukea; (toki yhteiskunnallakin on osansa :)) tästä syystä haluan tämän teoksen muodossa antaa tunnustuksen vaimolleni kaikesta tuesta ja kärsivällisyydestä. Ehkä kappaleen tunnelma henkii jonkinlaista asiaan kuuluvaa kärsivällisyyttä.

Viikon 13 teos: Johanna (25.3.2010) 

Tähän sävellykseen ei ole sanoja, kuten ei moniin muihinkaan sävellyksiini, ainakaan vielä. Koen paljon helpommaksi kirjoittaa sanoja progehenkisiin biiseihin, joita bändini Earl Slim soittaa (joita taas ei tulisi mieleenikään nuotintaa), kuin tällaisiin jazz-standardeista kumpuaviin kappaleisiin. Tempo on hidas, kappaleen tunnelma hillitty mutta terävä. Ohjeena soittamiseen tempomerkinnän lisäksi 'approximately' - 'suurin piirtein'. Moni hyvä soloisti ei tällaista neuvoa tarvitse, mutta minusta suurpiirteinen ote sopii erityisesti tähän sävellykseen. Tämä ei toki tarkoita etteikö tulkitseminen voisi olla määrätietoista.

UPDATE: Video (tämän funktio on ainoastaan antaa kuva kappaleen kulusta ja tunnelmasta. soitan itse, paitsi epävarmasti, vapaasti - en aivan täysin seuraa nuotteja)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Setarkos (nimimerkki)

Miksi ihmeessä olet kirjoittanut A/Fism etumerkit teokseen, joka on täysin vapaatonaalinen? Soinnutusta on paikoin todella vaikea ymmärtää: esim. toisen viivaston lopussa melodian gis soinnutetaan esm7:lla. Toisen viivaston toisessa tahdissa melodian h-gis-a-h on soinnutettu gesm7:lla. Teos on täynnä saman kaltaisia anomalioita. Todella outoa. Kyseessä on joko käsittämätön nerous tai täysi ammattitaidottomuus. Arvaa, kumpaa veikkaisin.

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

#1 Ammattitaidottomuus on toki oikea vastaus. Tätä tosiseikkaa en pyri piilottelemaan. Mutta mitä mieltä olet sävellyksestä?

Edit: kuitenkin on myönnettävä että käsittämätön nerous kuulostaisi, ainakin maallikolle, varsin hienolta. mielestäsi nämä kuitenkin ovat toisensa poissulkevia?

Toimituksen poiminnat