*

Spargendi lapides Harri Kivistö eduskuntaan

Suomi on monikielinen maa!

  • Pieter Brueghel vanhemman 'De Toren van Babel' (1563)
    Pieter Brueghel vanhemman 'De Toren van Babel' (1563)

Pidän kovasti siitä, että Suomi on viime vuosikymmeninä kehittynyt kansainvälisemmäksi ja että kulttuuriperintömme on päässyt hedelmälliseen vuoropuheluun vieraiden kulttuurien kanssa. Kielten ja kulttuurien kirjo lisääntyy koko ajan voimakkaasti. Asiassa on toki monta puolta, ja maahanmuuttopolitiikan ongelmista voisi keskustella loputtomuuksiin. Kuitenkin jopa kriittisten tahojen on välillä hyvä tarkastella maltillisesti, mitä kaikkea hyvää maahanmuuttajat meille tuovat sekä osallistua keskusteluun siitä, kuinka voimme parhaiten käyttää uusia mahdollisuuksia hyödyksemme.

Maamme ei ole mikään Amerikan mallin kulttuurien sulatusuuni, mutta voi varmasti hyvin todeta, että Suomesta on tullut monikulttuurinen maa.

Tätä ei välttämättä aivan maan joka kolkassa helposti huomaa muuta kuin median välityksellä. Hervannassa, jossa itse asun, ei voi välttyä kuulemasta jos mitä eri kieliä asioidessaan lähikaupassa. Huolimatta siitä, että todellisuus ympärillämme kansainvälistyy vauhdilla, yleisasenteet ovat vielä kaukana menneisyydessä.

"Suomi on kaksikielinen maa", on kenties joskus pitänyt paikkansa, mutta nykyisin se ei ole kuin muistutus perustuslakiin kirjatusta ruotsin ja suomen kielen asemasta. Varsinaisia virallisia kieliä itsenäisessä Suomessa ei ole koskaan ollutkaan; suomesta ja ruotsista käytetty termi "kansalliskielet" oli kompromissi. Käsittääkseni vanhasta poliittisesta käsirysystä johtuen ruotsia ei ole koskaan esimerkiksi edes virallisesti kutsuttu vähemmistökieleksi, jottei sen asema kuulostaisi toisarvoiselta suomen rinnalla.

Minulla on ystäviä ja tuttuja jotka puhuvat hyvin monia vieraita kieliä: joillekin suomen oppiminen on ollut helpompaa, toisille hankalampaa. Eri kielistä voi olla yllättävää apua. Esimerkiksi tanskankielentaitoni on auttanut kommunikoimaan tehokkaammin erään namibialaisen ystäväni kanssa, joka vietti monta vuotta Tanskassa. Vaikka hän osaakin englantia hyvin, joitain asioita on selkeämpi selittää tanskaksi.

Piraattipuolueen mallissa kouluopetuksesta poistuisi pakollinen toinen kotimainen kieli kokonaan. Peruskoulussa opiskeltaisiin äidinkielen lisäksi vähintään kahta muuta kieltä, joista
molemmat alkaisivat ala-asteen aikana. Esimerkiksi suomenkieliset voivat yhä valita ruotsin toiseksi näistä. Mahdollisuus tähän tulisi aina tarjota. Myös toisin päin.

Kun äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, oppilas opiskelee mahdollisuuksien mukaan myös äidinkieltään, mutta olisi vapautettu toisen vieraan kielen opiskelusta.

Mallin perustana ovat monipuolisuus sekä valinnaisuus. Hyvä ja monipuolinen kielitaito on pienelle kansakunnallemme ensiarvoisen tärkeää. Se auttaa meitä vastaamaan joihinkin niistä haasteista, joita kohtaamme monikulttuurisessa nykyajassamme, sekä hyödyntämään niitä mahdollisuuksia, joita etniset vähemmistöt tarjoavat.

Tässä pitää toki luottaa paikallisiin päättäjiin ja antaa sinne vastuu kielivalinnan järjestämisestä. Koulut osaavat itse parhaiten päättää, mitä kieliä tarjota, kunhan suomi ja ruotsi ovat varmasti vaihtoehtoina. Tekniikka tuo mahdollisuuksia myös pieniin kouluihin. Esimerkiksi internetin avulla kursseja voidaan järjestää silloinkin, kun ryhmäkoko olisi muuten aivan liian pieni.

Totta, emme saa unohtaa juuriamme. Historia on tärkeä tuntea ja naapurimaata ymmärtämällä ymmärrämme kovin monia asioita itsestämme. Kenties olisi kuitenkin aika välillä kääntää katse sinne latvaan päin, jossa kurottaudutaan yhä kohti kansainvälisyyttä. Siellä nimittäin kasvaa monenmuotoisia hedelmiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat