*

Spargendi lapides Harri Kivistö eduskuntaan

Universal Musicin raivostuttavat sopimusehdot vs. lasten oikeudet

Nuortenkirjassa Musta veljeskunta (Die schwarzen Brüder 1941) kerrotaan n. 1850-luvulla elävästä köyhän italialaisperheen pojasta, joka perheen ahdingon vuoksi myydään kaupunkiin lapsinuohoojaksi. Kirjassa kuvataan nuohoojien sietämätöntä arkea ja toisaalta yleisesti köyhyyttä.

Nykylukijaa saattaa päällimmäiseksi järkyttää ajatus oman lapsen myymisestä orjaksi, mutta historiallisesti tämä ei ole ollut mitenkään erikoislaatuista. Äärimmäinen köyhyys ja nälkä saavat ihmisen tekemään joskus asioita, joita paremmassa asemassa olevan on mahdoton hahmottaa. Onneksi nykyaikana länsimaissa on niin voimakas sosiaaliturva, ettei lapsia edes tarvitsisi lähettää päivätöihin; lapsityövoima on toki laitontakin.

Viime aikoina on puhuttu kovasti Voice Kids -ohjelman osallistujasopimuksesta sekä musiikkioptiosopimuksista, jotka yhdessä sitovat kilpailuun osallistuvan lapsen käytännössä moneksi vuodeksi varsin epäreiluun diiliin. Monet muusikot ja musiikin tekijät ovat kritisoineet voimakkaasti sopimusehtoja ja mielestäni aivan hyvästä syystä.

Se että lapsi voidaan ylipäänsä asettaa varsin tiukkoihin sopimusehtoihin, johin vielä liittyy vaitiolovelvollisuus, ei ole lasten oikeuksien kannalta hyväksyttävää. Muutenkin sopimusteksti on varsin karmeaa luettavaa, hyviä esimerkkejä esittää Muusikoiden liiton lakimies Lottaliina Lehtinen täällä ja täällä. Viulisti Pekka Kuusisto kutsui koko asiaa oksettavaksi; on vaikea olla yhtymättä tähän.

Ei ole yhtään epätodennäköistä ajatella että tällaiset lasten kykykilpailut yleistyisivät varsin voimakkaasti. Monikansallisille mediaimperiumeille tämä on suurta unelmaa: he saavat sopimuksin sidottua jo lapsesta alkaen suuria määriä musikaalisesti lahjakkaita yksilöitä tuottamaan heille sisältöä ilman mahdollisuutta neuvotella parempia ehtoja tai mennä kilpailevan yrityksen leipiin.

Piraattipuolueen näkökulmasta tämä on eräänlainen immateriaalikapitalismin huipennus: vapaan kulttuurin mahdollisuutta pyritään minimoimaan sitouttamalla lapsia työskentelemään kaupallisen kulttuurin orjina. Tekijöiden oikeudet ovat piraateille tärkeitä; ikävä kyllä tekijänoikeudet nykymuodossaan palvelevat pikemminkin suuryhtiöiden etua.

Kuinka vanhemmat voivat sitten allekirjoittaa jotain tällaista alaikäisen lapsensa puolesta? Moni ei yksinkertaisesti osaa olettaa sopimuksen olevan niin epäreilu tai ei muuten ymmärrä sopimustekstiä, vaikkei se erityisen koukeroinen olekaan. Toisaalta toive oman lapsen menestymisestä saattaa sokaista. Joka tapauksessa kilpailijoita on riittänyt.

 

Miten sinä voit vaikuttaa?

Mielestäni helpoin tapa korjata tämä asia on viedä Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite eduskunnan käsittelyyn ja varmistaa riittävällä kansalaispainostuksella sen meneminen läpi. Itse asiassa hallitusohjelmaan on jo kirjattu pyrkimys säätää "nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta.”

Tekijänoikeusaloitteessa nk. kohtuullisuusvaatimus (29 §) on muotoiltu mielestäni varsin hyvin ja hallituksen olisi helppo toteuttaa kirjaamansa tavoite sillä.

Joten mikäli sinusta tämä asia tulee korjata toimi seuraavasti:

  1. Allekirjoita Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite täällä.
  2. Kerro aloitteesta henkilökohtaisesti tuttavillesi ja kannusta heitäkin allekirjoittamaan se.

Allekirjoituslomakkeita voi myös tilata mikäli netin kautta pankkitunnuksin allekirjoittaminen on syystä tai toisesta hankalaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Matti Pulli

Liike-elämä ei ole hyväntekeväisyyttä. Tekijänoikeuksista ja lasten kykykilpailujen moraalittomuudesta olen samaa mieltä, mutta yritysten täytyy aina pyrkiä tekemään voittoa. Jos sopimus on epäreilu, sitä ei tarvitse allekirjoittaa.

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

Yritykset eivät lähtökohtaisesti toimi moraalisesti vaan pyrkivät ainoastaan tekemään voittoa ja juuri sen takia niiden toimintaa valtion tulee tarkasti säännellä, varsinkin tällaisissa räikeissä tapauksissa.

Matti Pulli

Kannattaako Piraattipuolue sosialismia?

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö Vastaus kommenttiin #3

Piraattipuolue kannattaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Yhteiskunnan on suojeltava heikoimpia ja suotava kaikille tasavertaiset mahdollisuudet sekä edistyä elämässä että osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Vapaat markkinat eivät mitään tällaista kykene järjestämään. Tästä syystä tarvitaan muun muassa kattavaa perustuloa, maltillista yritysmaailman sääntelyä, sekä voimakasta julkista sektoria terveydenhuollossa ja sosiaalialalla.
Mikäli sinua kiinnostaa tämä keskustelu kovasti, on varmasti parempi käydä keskustelua muualla kuin juuri tämän blogin alla. voit esimerkiksi lähettää viestin fb-profiiliini (http://www.facebook.com/harri2011)

Matti Pulli Vastaus kommenttiin #4

"Vapaat markkinat eivät mitään tällaista kykene järjestämään."

Tässä olet tosin väärässä.

Susanna Kinnunen Vastaus kommenttiin #3

Sääntely tekijänoikeuslain muodossa kelpaa sinullekin, kunhan se ei takaa artistille asemaa suhteessa isoihin yhtiöihin?

En tajua.

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö Vastaus kommenttiin #5

Pahoittelen, en ymmärrä kysymystä. Vai oliko tämä osoitettu tuolle Matille?

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #3

Kannattaako Matti Pulli orjuutta?

Matti Pulli Vastaus kommenttiin #7
Jukka Mäkinen

Alfred Russell Wallace vai Nikolai II ?

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

Viides Yrjö https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-....
Nikolai II:n serkku toki joten yhdennäköisyys ei ole yllättävä :P

Peter Hallberg

Tässä sekoittuu, taas kerran, kaksi eri asiaa: tekijänoikeuslain mahdolliset puutteet ja kohtuuttomat sopimuskäytännöt.

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Onhan meillä kullä toki olemassa sopimuksen sovittelusta sääntelyä, mutta harva näitä sopimuksia oikeasti lähtee oikeudessa riitauttamaan, kun ei ole selvää, missä kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden välinen raja kulkee. Tulee kalliiksi, jos sattuukin olemaan väärässä. Heikomman suojassa olisi hyvä jo ottaa lakiteksteissä tarvittava tarkkuus huomioon, jotta jokainen voisi saada pelkkää lakia lukemalla yleiskuvan siitä, mikä on sallittua ja mikä ei.

Kun tilanne on se, etteivät kaikki juristitkaan ole yksimielisiä asiasta, on mielestäni kohtuutonta ajatella, että tavallisen sopimuksen allekirjoittajan pitäisi tietää, missä menee raja, ja siksi lain pitäisi olla tarkempi. Tai sitten ainakin niin, että heikompi osapuoli voisi lähteä hakemaan oikeutta pienemmällä riskillä: nykyään jos lähtee haastamaan isoa firmaa ja tulee oikeussalissa turpiin, voi hävitty rahamäärä olla omakotitalon luokkaa häviäjän maksettavaksi jäävien oikeudenkäyntikulujen takia.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Millä menettelyillä laskisit oikeudenkäyntikuluja?

Olisiko sääntöjen lisääminen yksi tarjolla oleva ratkaisusi?

Hesarin tiedetoimittaja, Kaaro, toteaa, että luottamuksen lisääminen toimii paremmin.

Miten lisätään luottamusta?

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi Vastaus kommenttiin #15

Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (todellinen oikeus eikä vain muodollinen) on tärkeä ihmisoikeus, ja sen toteuttamiseksi voidaan mielestäni kirjoittaa lisää sääntöjä, vaikka yleisesti olenkin lakien yksinkertaistamisen ja vähentämisen kannattaja. Riitoja ei tule ratkaista vain sen perusteella, että kuka on valmis ottamaan 100 000 euron riskin. Vaikken ole asiaa pidemmälle miettinyt tai tutkinut, niin mieleeni tuli, että heikomman osapuolen suojelemiseksi voitaisiin esimerkiksi määrätä, että tietynlaisissa oikeuskiistoissa valtio maksaa vastapuolen oikeudenkäyntikulut ja että hävinneen osapuolen maksettavaksi jäävät omat kulut.

Esimerkkinä mieleeni muistui tästä tapauksesta kirjoitettu teksti, mutten löytänyt sitä pikasen etsimisen tuloksena. Teksti kuitenkin käsitteli esimerkiksi työntekijän riskiä lähteä haastamaan työnantajaansa oikeuteen ja muita tilanteita, joissa voimatasapaino osapuolten välillä on kovin epäsymmetrinen. Muistaakseni linkittämässäni tapauksessa Fivan oikeudenkäyntikulut lähentelivät juuri 100 000 euroa.

Yleisesti ottaen olen Hesarin tekstin kanssa samaa mieltä. Ginin voisi mitata silmämääräisesti ja kaikesta ei pitäisi erikseen varoittaa jne. En kuitenkaan näe, miten luottamusta voitaisiin lisätä tällaisissa asioissa, joissa kyse on lähinnä siitä, miten taloudelliset riskit jakautuvat oikeudenkäynneissä. Vaikka periaatteessa näen ristiriidan tämän ja sen välillä, mitä sanon tekijänoikeussopimusten sääntelemisestä, on mielestäni helpompaa säätää jostain asiasta kuin jättää se epävarmuuden tilaan kunnes KKO asiasta jotain lausuu.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Mietin tässä, että voivatko nämä lapset sanoa sopimuksensa irti tullessaan täysi-ikäisiksi? Siis jos optio ei ole täyttynyt siihen mennessä.

Ei kai tuollainen sopimus voi sitoa, vaikka vanhammat olisivatkin sopimuksen allekirjoittaneet. Kyse on kuitenkin alaikäisistä lapsista.

Toimituksen poiminnat